Tervari-legenda Ari Makowski ilmoitti lopettavansa komean pelaajauransa heinäkuun lopulla Futsal-Liigan tasolla. Tervareita ja GFT:a liigatasolla edustanut Makowski pelasi Futsal-Liigassa 17 kautta ja keräsi urallaan 291 tehopistettä. Jalkapallon puolella Mako pelasi Tervareissa ja FC OPAssa muun muassa Kakkosta. Uran aikana palkintokaapppiin kertyi muun muassa Tervareista Futsal-Liigan hopeaa ja pronssia sekä kaksi Futsal Cupin mestaruutta GFT:n paidassa Makowskin Tervaritoimitus tavoitti elokuun alussa lomailevan Makowskin käymään läpi mennyttä aikaa ja tulevaisuutta.
Ilmoitit heinäkuussa päättäväsi pelaajaurasi. Vaikuttiko Urheilutalon sulkeminen lopetuspäätöksen syntymiseen?
– Kyllä se oli se viimenen niitti pelaajauralle, kun tajusin etten voi enää tehdä paluuta Suomen upeimmalle futsal-areenalle.
Aloitit futsalurasi Kulkurin Pallossa vuosituhannen vaihteessa. Kerro, miten jalkapallo ja futsalurat alkoivat ja miten Tervarit valikoitui seuraksesi?
– Jalkapallohommathan alkoivat jo pikkupoikana joskus -80 luvun loppupuolella, muistaakseni ensimmäiset treenit olivat Pakkalan hiekkakentällä. Juniorina tuli pelattua ainakin OTP:ssa, OPS:ssa, ja Tervareissa. Iso osa aikuisiän kausista tuli pelattua kakkosessa ja seuroja olivat muun muassa Tervarit, OLS, FC OPa ja HauPa.
Futsalia on tullut pelailtua kakkosdivarissa KulPa:n riveissä, jossa pelasi tuttuja miehiä Rajakylästä. Pelit sujui siellä oikein kivasti ja Törmän Jussi soitti kesällä 2004, että haluaisinko mennä kokeilemaan, miten pärjäisin Tervareiden liigajengin mukana. Kävin kokeilemassa ja pääsin joukkueeseen ja jo heti ekalla kaudella vastuuta tuli koko ajan enemmän ja enemmän.
Alkuun futsal oli pääasiassa ns. talvilaji, jonka avulla pysyi hyvässä kunnossa ja oli kondiksessa kun uusi futiskausi alkoi syksyllä. Jossain siinä 2012 kieppeillä, kun pääsin ekan kerran maajoukkueen mukaan, futsalista tuli selkeä ykköslaji ja myöhemmin futista pelattiin kesällä, jotta olisi iskussa kun uusi futsalkausi starttaa.
Asut tällä tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla. Mitä arkeesi sisältyy ja onko suunnitelmassasi olla vielä mukana futsal- ja jalkapallotoiminnassa esimerkiksi valmentajana?
– Varsinkin kauden jälkeen on tullut pelattua aika paljon padelia ja tietysti joka kesäiseen tapaan myös jalkapallon harrastesarjaa sekä aladivaria aina kun ehtii. Sporttailtua siis tulee ihan kiitettävästi, niin ei pääse heti veltostuumaan. Arkipäivisin kehitetään Xiaomin Suomen myyntejä joko konttorilla Pasilassa tai kotona etänä. Valmennushommat eivät oikein innosta ainakaan tässä vaiheessa, mutta harkinnassa on mahdollinen jatko GFT:n taustoilla jossain muussa roolissa.
Kerro hienoimmat muistosi Tervareista ja ajasta punamustassa paidassa?
– Niitä olisi paljon. Tottakai päällimmäisenä kaikki mahtavat joukkuekaverit, koutsit ja taustat vuosien varrelta, joista tosi monesta on tullut hyviä ystäviä. Vieraspelireissuille oli aina kiva lähteä ja niiltä matkoilta jäi monen monta tarinaa takataskuun. Pelillisistä muistoista parhaina tulee mieleen keväät 2012 ja 2014. Ensimmäiseksi mainitun kauden päätteeksi napattiin välieräpettymyksen lievennykseksi pronssiset mitalit kaulaan. Tuo oli ensimmäinen Futsal-Liigan mitali itselle ja Tervareidenkin edellisestä oli kulunut melkein vuosikymmen.
Kaudella 2013-14 meillä oli kasassa tajuttoman laadukas orkesteri. Edettiin Cupissa finaaliin ja Liigassa voitettiin välierissä, neljännessä osaottelussa täydellä Oulun Urheilutalolla runkosarjan ylivoimainen voittaja, verivihollinen Sievi. Vaikka molemmissa finaaleissa kaulaan jäivät ne himmeämmät lätkät, niin vedettiin kyllä käsittämättömän hieno kausi. Tuolta kaudelta sain vielä muistoksi Pohjois-Suomen vuoden futsalpelaajan palkinnon.
Viimeinen matsi Tervareiden paidassa joulukuussa 2014 nosti palan kurkkuun ja yleisön antamat huomionosoitukset matsin jälkeen lämmitti mieltä. Urheilutalolla oli aina loistava tunnelma, joten iso kiitos kaikille ketkä pelejä kävi katsomassa ja tukemassa meitä!
Vietit suurimman futsalurastasi Tervaripaidassa. Mitä Tervarit merkitsee Ari Makowskille?
– Ensimmäinen sana, joka Tervareista tulee mieleen, on ystävät. Tervarit on mulle erittäin tärkeä ja rakas seura. Seuran väreissä tuli koettua futiksessa vanhimmat juniori-ikäluokat ja pelattua ensimmäiset miesten pelit, kun pääsin A-junioreista edustuksen mukaan 2-divariin. Tervarit mahdollisti mun futsalin ensi askeleet liigakentillä ja yhteensä 10,5 kauden aikana seura todellakin löysi tiensä mun sydämeen. Työskentelin ja valmensin myös aikanaan Tervarit Junioreissa useamman vuoden ajan, ja tuolloin suoritin myös liikuntaneuvojan tutkinnon oppisopimuksella.
Sinua on kuvailtu muun muassa hyväksi joukkuepelaajksi, joka antaa kaikkensa loppuun saakka. Miten haluaisit futsalyleisön ja -yhteisön muistavan Ari Makowskin uran jälkeen?
– Viestejä, puheluita ja kommentteja lopetuspäätökseen liittyvään somepostaukseen tuli hurja määrä ja niitä oli tosi mukava lukea. Viestejä on tullut entisiltä jengikavereilta, koutseilta, vastustajilta, tuomareilta ja myös sellaisilta ihmisiltä, ketkä ovat olleet ihan katsojan roolissa mukana matkalla. On kyllä ollut sydäntä lämmittävää nähdä niistä viesteistä, että oon ilmeisesti onnistunut olemaan aivan kelpo joukkuekaveri ja pelaaja.
Olen yrittänyt aina pitää joukkueen fiiliksen mahdollisimman hyvänä, vetämään sata lasissa joka ikisen tapahtuman ja olemaan positiivinen, niin treeneissä, kopissa, pelireissuilla kuin matseissa. Ja ennen kaikkea pyrkinyt nauttimaan joka hetkestä ja pitämään hauskaa. Toivottavasti mut muistetaan näistä asioista.
Kenellä valmentajalla on ollut suurin vaikutus uraasi jalkapallossa ja futsalissa?
– Jalkapallon puolelta haluan nostaa Mark Dziadulewiczin, koska hänen vaikutus on näkynyt tähän päivään asti. B-junioreissa en kuulunut lähellekään parhaimpien joukkoon ja ehdin jo mielessä miettiä, että ehkä seuraavassa ikäluokassa rajat tulee vastaan ja jätän leikin kesken. Mutta Markin tultua Tervareiden A-junioreihin valmentajaksi kaikki muuttui ja esimerkiksi mun vahvuudet pääsi paremmin esiin. Ehkä yks ratkaseva ainesosa oli se, että molempien meidän isät on syntyneet Puolassa.. Joka tapauksessa Markin kanssa homma rokkasi ja erityisesti mieleen on jäänyt se, että hän piti aina meidän pelaajien puolia, oli tilanne mikä tahansa.
Futsalin puolelta nostan herrat Jani Paananen ja Ville Sihvonen. Janin kanssa tehtiin monta vuotta Tervareissa yhdessä hommia ja isoimpana palkintona oli lopulta tuo huikea kausi 2013-14. Pettymysten kauden 2012-13 jälkeen käytiin Janin opastuksella Valenciassa viikon mittaisella reissulla, jossa minä treenasin UPV Maristasin kanssa ja Painis kirjasi muistivihkot täyteen merkintöjä ja treenejä.
Taisivat olla hyviä merkintöjä. Janilta saadut opit oli isossa roolissa kun nousin maajoukkueen mukaan ja Tervareissa vastuuta tuli paljon. Toki myös välillä myös pureskeltiin kynsiä viltissä ja vaikkei se ikinä kivalta tuntunut, niin kyllähän se myös omalla tavalla kehitti mua.
Vinnien kanssa pelattiin toki useasti vastakkainkin kentällä, mutta kunnolla tutustuttiin maajoukkueleireillä. GFT:hen siirto olikin erityisen helppoa kun tunsin valmentajan jo aika hyvin. Nopeasti kävi selväksi, että luottoa löytyy vaikkei aina kulkisikaan. Villen johdolla pääsin ’futsalin korkeakouluun’ ja taktinen osaaminen otti jo heti ensimmäisellä GFT -kaudella isoja harppauksia eteenpäin.
Bonuksena haluan heittää myös Jouni Pihlajan, joka vuonna 2012 kutsui mut haastajamaajoukkueen leirille, jonka kautta pääsin myös mukaan maajoukkuerinkiin. Sain näistä tapahtumista tosi ison boostin itseluottamukselle ja kehitykselle.
Iso kiitos kaikille herrasmiehille noista ajoista!
Miksi futsal on nuorelle urheilijalle hyvä lajivalinta ja mitä se voi tarjota junnufutaajille?
Tähän kysymykseen on hankala antaa lyhyttä vastausta. Futsal on todella nopea, taktinen ja taitoa vaativa laji. Se vaatii nopeita hoksottimia ja hyvää pelisilmää, mutta totta kai myöskin kehittää niitä. Aikaa kentällä ei ole paljoa, koska kenttä on pieni ja prässi tulee nopeasti pallolliseen pelaajaan. Tämän huomaa erityisesti aina futsalkauden jälkeen kun pelaa futista ja aikaa tuntuu olevan todella paljon. Pienen kentän ja nopean temmon ansiosta lajissa kehittyy sekä puolustus-, että hyökkäystaidot, oli pelipaikka mikä tahansa. Maalivahdeille tulee paljon esimerkiksi reaktiotorjuntoja, mutta myös avauksia heittämällä sekä jalalla pelaamista, joten nuo osa-alueet kehittyvät väistämättä. En kyllä keksi mitään negatiivista ja tiivistetään loppu näin, että futsal on mun mielestä laji, joka antaa hyvät eväät kokonaisvaltaisen henkilökohtaisen taidon kehittymiselle.
Miten näet suomifutsalin tilan tällä hetkellä ja millaiset tulevaisuuden näkymät lajilla on Suomessa?
Jos mietin kehitystä siitä kun pelasin ensimmäisen kauden liigassa, niin onhan siinä hurja ero mitä laji tänä päivänä Suomessa on. Liiga on kehittynyt todella kovaksi ja esim. viime kaudellakin oli monta joukkuetta jotka olisi voinut voittaa mestaruuden. Töitä toki on vielä isosti, mutta valmennuksen ja pelin taso on noussut vuosi vuodelta. Ollaan saatu suomalaisia pelaajia ulkomaan ammattilaissarjoihin, sekä ulkomailta ammattipelaajia ja -valmentajia tänne. Naisten ja nuorten maajoukkuetoiminnat vaikuttaisi olevan hyvässä kuosissa. Ja se on ollut mukava huomata, että monissa seuroissa junioritoiminta tuottaa hedelmää. Esimerkiksi GFT:ssä huomasi, että edustuksen mukaan viime vuosina tulleet nuoret oli huomattavasti valmiimpia kuin vuosia sitten.
Miesten maajoukkue on ollut iskussa ja ottanut todella kovia päänahkoja viime vuosina. Tietysti kirsikkana kakun päälle joukkue varmisti paikan seuraaviin EM-kisoihin ja se oli semmonen juttu mikä oli iso palkinto myös koko suomifutsalille. Tulevaisuus näyttää mun mielestä oikein hyvältä!
Nimeä lopuksi vielä oma ihannekokoonpanosi pelaajista, joiden kanssa olet pelannut?
Aijai, todella kinkkinen! Tätä miettiessä niin nimistä saisi useamman joukkueellisen pelaajia. Käsittämättömän kovien pelimiesten kanssa sitä onkin tullut pelattua uran aikana ja jouduinkin pudottamaan pois tosi timanttisia ukkoja. Erittäin haastava tehtävä siis, vaikka listasin täyden kokoonpanon ja tein kolme ketjua, joissa jokaisessa eri veskari.
Avaava kenttä:
……….Antti Arvola……….
Miika Hosio…Panu Autio
……..Niko Stenholm…….
…..Juppis Savolainen….
Toinen kenttä:
…………Adrian Rizvani……….
Jarmo Junno…Oskari Tervo
…………Heikki Halmet……….
………..Juho Keskinen……….
Kolmas kenttä:
…………Timo Lumivaara…………..
Henri Heikkilä…Jarkko Reinikka
……………Lasse Lind……………….
……….Antti Koivumäki…………….
Kuvitellaan tilanne, että Jussi Törmä soittaa sinulle marraskuisena tiistaina ja pyytää sinulta vielä kerran vetämään punamustan paidan päällesi tulevana viikonloppuna. Mitä vastaat?
’Morjes El Presidente! Missä pelataan ja mihin aikaan heilahan paikalle? Ilman 7-paitaa ja Tiikeriä tolppien välissä en askiin hyppää.’
Kiitos Mako ja kaikkea hyvää elämään aidolle Tervarilegendalle!
Kommentit