Missä Liverpool sijoittui viimeisten 20 kerran jälkeen, jolloin se johti uudenvuodenaattona

16.10.2026

Lähes tahrattoman alun jälkeen Arne Slotin hallinnossa Liverpool päättää vuoden 2024 kahdeksan pisteen erolla Nottingham Forestiin Valioliigan kärjessä, pelattuaan yhden ottelun vähemmän.

Mitä siitä voidaan päätellä? Ei mitään varmaa, sanovat todennäköisesti Slot ja hänen pelaajansa. Myöskään luvut eivät välttämättä valehtele: viimeisistä kaksikymmenestä kerrasta, jolloin he ovat alkaneet vuoden kärjessä, Liverpool on voittanut liigan yksitoista kertaa.

Viime vuosina he ovat tulleet mestareiksi, kun johto on kasvanut 13 pisteeseen, ja he ovat menettäneet voiton seitsemän pisteen etumatkalla. Ja 75 vuotta sitten he siirtyivät johtopaikalta kahdeksanneksi kauden toisen puoliskon aikana.

Jurgen Kloppin ja Kenny Dalglishin ajoista Bob Paisleyhin ja Bill Shanklyyn asti 101GreatGoals.com tutkii Liverpoolin menestystä, lähestyviä voittoja ja epäonnistumisia tämän aseman valossa.

Arne Slot of Liverpool

2023/24: Kloppin kauden loppuhuipennus jäi vajaaksi

Odotettiin, että Liverpool tavoittelee neljää pokaalia Jurgen Kloppin viimeisellä kaudellaan, kun he nousivat johtoon voittamalla Burnleyn 2-0 joulupäivänä ja kukistamalla kotonaan Newcastle Unitedin 4-2 uutena vuotena.

Arsenalille helmikuussa tullut tappio sekä Crystal Palacelle kotona ja Evertonille vieraissa huhtikuussa lopulta veivät heidät yhdeksän pistettä Manchester Cityn mestaruutta johtavan kärjen takana, ja Arsenal pysytteli seitsemän pisteen päässä heidän yläpuolellaan.

Atalanta teki Liverpoolin asemasta Euroopan Liigan suosikkina naurunalaiseksi voittamalla heidät 3-0 Anfieldillä, ja Manchester United pudotti heidät FA Cupin neljännesfinaaleissa jatkoajalla. Klopp kuitenkin lopetti kauden lisäämällä Carabao Cupin kaappiin voitettuaan Chelseaä vastaan finaalissa jatkoajalla.

Jurgen KloppJurgen Klopp

2020/21: Epäonninen uudenvuosi

Yhtä tappioa vuoden loppuun mennessä koettuaan Liverpool oli vuonna 2020 alussa kolmen pisteen johdossa ja Manchester Unitedilla oli pelattavana ottelu vähemmän sekä huomattava maalieron etumatka.

Tammikuu 2021 toi kuitenkin useita maalin tekemättömiä pelejä ja kolme peräkkäistä tappiota, mikä viestitti romahduksesta saapuvan – Southamptonille ja Burnleylle kärsityt tappiot sekä Pohjois-Englannin seikkailu jatkuivat kolmen pelin maalittomuusjaksona alkukauden aikana.

Helmikuussa ja maaliskuussa kuusi tappiota seitsemästä ottelusta johti siihen, että Liverpool jäi kolmanneksi, viisi pistettä Unitedin takana ja 17 pistettä Cityn ykköseydestä jälkeen.

2019/20: Mestaruus vihdoin saavutettu

Sitten kun vuosi oli loppunut vain kahdella pistellä, Liverpool johti Leicester Cityä 13 pisteellä ja Manchester Cityä 14 pisteellä yhdellä pelillä kummallekin vielä pelattavana. Eikö johto ollut valloittamaton?

Alussa 2020 kahdeksan peräkkäisen voittojakson myötä he olivat matkalla mestaruuteen, jonka he lopulta ottivat haltuun seitsemän ottelun aikana – ennätys Valioliigan aikakaudella, vaikka he joutuivat odottamaan kesäkuuhun asti, koska pandemia aiheutti kauden viivästymisen.

He lopulta voittivat ottelun toiseksi tulleen Cityzensin 18 pisteellä, voittaen ensimmäisen mestaruutensa 30 vuoteen laajalla marginaalilla; ainoana putoamiskanditaattina olevalta Watfordilta tuli ainoastaan tappio ennen mestariksi tuloa.

2018/19: City liian liukas

Sillä aikaa kun Liverpool ei kyennyt täysin pitämään samalla tasolla, jolla he olivat voittaneet 17 ja pelanneet tasan 3 peliä kahdeksantoista jälkeen 2018, Manchester Cityn onnistunut tasonhallinta suurelta osin johtui Pep Guardiolán joukkueen voittavan 18 ja häviävän yhden 19:stä matkan varrella 30. joulukuuta lähtien.

City löi Liverpoolin 2-1 ensimmäisessä koitoksessa vuoden 2019 alussa kummatkin kärkikilpailijoista, ja Kloppin joukkueen kuuden pelin ja neljän tasapelin sarja tammikuusta maaliskuun välissä antoi Cityzensin etulyöntiaseman.

Liverpool voitti lopulta viimeiset yhdeksän liigapeliä ja vei ajan lopussa loppupisteisiin 97 pistettä – ennätys, joka on suurin koskaan toiseksi päätyneen joukkueen vastaavassa sarjassa eurooppalaisissa suurissa liigoissa. He kuitenkin voittivat tuohon kauteen myös Mestarien Liigan.

2008/09: Tasapelit tappavat voitot

Liverpoolin toinen ja viimeinen tappio kaudella 2008/09 koettiin Middlesbroughin vieraana helmikuussa, mutta heidän tippumisensa tuhosi yhteensä 11 tasapeliä, joista seitsemän pelattiin Anfieldillä.

Rafael Benítez’n miehet olivat kolmen pisteen päässä Chelseasta uudenvuodenaattona, sekä Manchester Unitedista, jolla oli kaksi ottelua käsillään ja kehittyi ilmeisesti lopulta kärkiotteluissa.

Putkimaisia tasapelejä Stoke Cityä, Evertonia ja Wigania vastaan alkaneen 2009-luvun alun aikana kuului kääntyisi 11 pudotuspistettä yhdeksässä pelissä; tuona aikana he pelasivat kotonaan tasapelin Manchester Cityä vastaan ja kärsivät tappion Boroa vastaan. Mestikseen noussut United hävisi Liverpoolia useammin, mutta sijoittui kuitenkin heidän yläpuolelleen neljän pisteen erolla.

1996/97: Man United etenee edelle

John Barnesin voittomaali Southamptonia vastaan tarkoitti, että Liverpool johti lopulta 1996 loppua kohti jo yhden ottelun päähän johtopaikasta, kun taas Manchester United, Arsenal ja Wimbledon olivat kaikki viisi pistettä perässä ja pelasivat vielä otteluita käsillään.

Uusi vuosi toi 1-0-tappion Chelseaa vastaan, mikä oli osa sarjaa, jossa Liverpool varmisti vain seitsemän voittopeliä kahdeksan viimeisimmästä liigapelitään, jättäen Roy Evansin joukkueen neljänneksi Arsenalin ja Newcastlen maalieron mukaan.

United voitti mestaruuden seitsemän pisteen erolla – heidän neljäs mestaruutensa viidessä kaudessa – ja imuroi kaksinpelin Liverpoolia vastaan, mukaan lukien 3-1-voitto Anfieldillä sarjan toiseksi viimeisessä ottelussa.

1989/90: Dalglish toimittaa

Arsenal oli voittamaton, mutta Liverpool johti yhdellä pisteellä vuonna 1989, kun Gunners oli aloittanut kautensa dreadittamalla seitsemää ensimmäistä 20 otteluaan, ja Crystal Palace, joka oli myös kärsinyt 9-0-voissa toisen kierroksen avauspelin Anfieldillä, oli vain kolme pistettä huipulla.

Liverpool oli 20 ottelun voittamattomalla jaksolla uutena vuotena, ja he jatkoivat tuota putkea aina maaliskuulle saakka, jolloin Tottenhamin 1-0-tappio osoittautui heidän ainoaksi liigatappioikseen marraskuun jälkeen.

Kenny Dalglishin pelaajat veivät mestaruuden kahden ottelun varsin, ja he voittivat toisen sijan Aston Villan yhdeksän pisteen erolla, vaikka Palace sai kostoksi FA Cupin välierässä voittaen heidät jatkoajan jälkeen.

1988/89: 90. minuutin ahdistus

Lopettuaan kaksi tappiota ja tasapeli viimeisissä neljässä pelissään vuonna 1988 Liverpool päätti vuoden neljän pisteen erolla Aston Villaa vastaan ja viidellä pisteellä Arsenalia vastaan, joista kummallakin oli peli käsissään mutta Redsin maaliero oli huomattava.

Manchester Unitedin comeback-voitto Old Traffordilla uudenvuodenpäivänä oli Liverpoolin ainoa tappio, ennen kuin heidän ikimuistoinen loppukamppailu kauden viimeisessä pelissä koitti.

Arsenal saapui Anfieldille tarvitseeen kaksi maalia mestaruuden voittamiseen. Alan Smithin 52. minuutin johtomaali näytti vielä riittämättömältä, kun Michael Thomas iski 90. minuutilla Gunnersille voiton.

1987/1988: Mestaruuden domino

Voittamaton 21 pelin jälkeen, osana 29 ottelun voittamatonta alkua kaudelle, Liverpool oli 10 pistettä ennen toista sijaa olevaa Nottingham Forestiä ja maaliero 40 jouluaattona 1987.

Heidän ensimmäinen tappionsa tuli kovaan koetukseen Evertoniä vastaan, ja toinen sekä viimeinen liigitappio koettiin Forestia vastaan myöhemmässä vieraspelissä, mutta he lopulta voittivat yhdeksällä pisteellä Manchester Unitedin edelle, vaikka viimeisten 12 pelin aikana he menettivät pisteitä kahdeksan kertaa.

Dalglishin miehet tekivät 16 maalia enemmän kuin United ja maaliero oli 63, mutta he eivät löytäneet keinoa Wimbledonin ohi FA Cupin finaalissa, joka päättyi Liverpoolin yllättävään 1-0-tappioon heidän allianssinsa edustajalle.

1983/84: Kolmen pokaalin juhla

Uudenvuoden aattona 1983 Liverpoolilla oli kolmen pisteen johtopisteet yhdessä Manchester Unitedin kanssa ja paras puolustus yhdessä neljänneksi tulleen Southamptonin kanssa, heidän molempien maalimääräerot olivat kuitenkin huomattavasti Liverpoolia suuremmat.

Tasonsa Unitedia vastaan ja tappiota Wolverhamptonille vuonna 1984 seurasi kevään alussa epäonnistunut alkutaival, mutta Ian Rushin hattrick – koko seuran kaikkien aikojen kuuluisimman maalintekijän 47 maalia – aloitti kauden toivotulla tavalla Aston Villan 3-1-voitossa.

Liverpool voitti loppukauden kymmenestä ottelusta yhdeksän ja varmisti mestaruuden yhdellä pelillä ennen loppua. Southampton jäi kolmanneksi kolme pistettä perässä, ja manageri Joe Fagan voitti samalla kaudella Euroopan Cupin sekä Liigacupin näyttävällä kaudellaan.

1982/83: Paisleyn jäähyväiset

Bob Paisley’n viimeisen kauden aikana ennen eläkkeelle siirtymistä Liverpool jäi vuoden lopussa kuuden pisteen etäisyydelle Nottingham Forestista ja kahdeksan Watfordia sekä Manchester Unitedia edellä.

Rush iskoi kuusi maalia 1983 alkuvuoden kuudessa liigavoitossa, ja Liverpool pysyi voitoissa ehtymättömänä aina huhtikuulle asti. Viimeiset seitsemän pelin kuudesta pelaamisesta sisälsi viisi tappiota ja kaksi tasapeliä, mutta kokonaisuus riitti hopea-sertifikaattiin peräti 11 pistettä Hornetsia edellä.

He myös nousivat toiselta puoliskolta voittamaan Unitedin 2-1 Liigacupin finaalissa, vaikkakin Euroopan Cupissa heitä odotti yllättävä varhainen ulosajo polskien Widzew Lodzille sekä FA Cupissa Brighton & Hove Albionille.

1980/81: Viides – mutta eurooppalaiset mestarit

Liverpool oli vuoden 1980 lopussa Aston Villan kanssa tasapisteissä ylimmällä sijoituksella ja oli maalieron sekä voitoissaan edellä Villainsia, mutta johtopisteet jäivät Villaa vastaan.

Paisley’n miehet olivat viisi pistettä jäljessä Villaa ja voittivat kaksi vähemmän peleissään kuin kummatkin top-7 joukossa – heillä oli kuusi tappiota joulukuun jälkeen ja ne tulivat alkuvuodesta 1981 ensimmäisten neljän pelin aikana.

Heidän liigakautensa oli kuitenkin vain hetkittäinen murhe, koska Liverpool voitti Euroopan Cupin finaalissa Real Madridin ja Liigacupin West Hamia vastaan ratkaisun voiton kautta.

1979/80: Kaksi pistettä ratkaisee

Kun voittoja karttunut kahdella pisteellä ennen 1981/82-kauden alkamista, Liverpool oli kaksi pistettä Manchester Unitedia etumatkalla, kun heidän pelattavanaan oli yksi ottelu vielä jäljellä uusivuotenaattona vuonna 1979, ja he olivat tehneet 49 maalia – 12 enemmän kuin seuraavaksi eniten tehnyt Norwich City.

Vaikka kausi alkoi 1980 kotitapaisella tasapelillä Southamptonia vastaan ja tappiolla Coventryä vastaan, Paisley’n ryhmä pystyi häviämään lopullisessa viimeisessä pelissä Middlesbroughille ja säilyttämään mestaruutensa kahden pisteen erolla sen jälkeen, kun United hävisi Leedsille 2-0 kolme päivää aikaisemmin.

Heidän kautensa sisälsi FA Cupin välierän Arsenalia vastaan, jonka ratkaisuvaheissa pelattiin kolme uusintaa Hillsboroughin, Villa Parkin ja toisen kerran siellä. Dalglish iski lopulta 91. minuutilla tasoituksen toiseen kohtaamiseen. Arsenal voitti lopulta 1-0 Coventryn vanhassa kotikaupungissa Highfield Road’ssa.

1978/79: Puolustukset voittavat mestaruudet

1-0 tappiot Arsenalia ja Bristol Cityä vastaan tekivät Liverpoolin joulukuusta 1978/79 vuoden kovimmaksi kuukaudeksi, ja heidän loppuvuotensa oli Evertonin kanssa tasapisteillä, mutta heidän kaupungin kaveri Nottingham Forest sijoittui lopulta toiseksi Liverpoolin jälkeen kahdeksalla pisteellä.

Paisley’n valmennettavat kärsivät vielä yhden tappion koko kauden aikana – joukkue väisti noin 42 liigapeliä vain 16 päästettyyn maaliin. Heidän pyrkimyksensä kolmannen peräkkäisen Euroopan Cupin voittoon jäi kuitenkin pettymykseksi ensimmäisellä kierroksella vuoden mestariksi tullutta Forestiä vastaan.

1976/77: Lähes kolmen pokaalin kausi

Nostensa huipulla olevat Liverpoolit olivat vuoden 1976 lopussa kahden pisteen karkumatkalla Ipswich Townia ja Manchester Cityä vastaan, ja kaikkien alempana olevien viiden joukkueen – Aston Villa, Newcastle ja Arsenal – tappiot tai pistemenetykset saattoivat muuttaa tilanteen ennen pelejä.

Liverpool päätyi lopulta tasapeliin QPR:n, Coventryn ja West Hamin kanssa sekä hävisi Bristol Citylle, mutta Manchester City ja Ipswich olivat epävarmoja, joten tämän tappion lopullista vaikutusta ei ollut mitenkään ratkaiseva ennen potkuja.

Toinen sijalla ollut City hävisi Liverpoolille yhden pisteen erolla, ja Liverpool voitti Borussia Monchengladbachin tullakseen euroopan mestariksi sekä hävisi FA Cupin finaalissa Manchester Unitedille.

1975/76: Ykkönen yhdellä pisteellä

Toisessa vastuussa etsimässä ensimmäisiä pokaaleita Paisleyltä, Liverpool päätyi 1975 kauden lopussa tasapisteisiin Manchester Unitedin kanssa, vaikka Leeds oli yksi pisteen päässä ja kitka oli käsillä sekä ylä- että alapuolella.

Viimeiset yhdeksän liigapeliä, joista voittoja tuli kahdeksan ja tasapelejä yksi, sisälsi loppuhetkien maaleja Kevin Keeganilta, John Toshackilta ja Ray Kennedystä, jotka pelastivat heidät Wolvesissa pelatussa viimeisessä pelissä 3-1-voitossa ja mestaruuden yhden pisteen erolla QPR:ään nähden.

Keegan osui kahdessa ottelussa, kun Liverpool voitti UEFA Cupin, ja he palauttivat 2-0 takaa-ajoasemasta 4-3-voittoon Bruggesta lähes yhtä lopullisesti. Kilpailun lopullinen kokonaisuus osoittautui kuitenkin kyvyttömäksi, kunnes he sitten lopulta voittivat 4-3 yhteismaalein, vaikka toisen ottelun ratkaisemiseen tarvittiin lisäaikaa.

1972/73: Anfieldin ennätykset

Kauden viimeisessä pelissä vuonna 1972 Bill Shankly’n Liverpool voitti Palacein 1-0 ja teki brittikenttien kautta yksi Englannin korkeimman sarjan kotikenttien voittotilaston 21 peräkkäistä voittoa, joka pidettiin vain Kloppin joukkueen saavuttamana maaliskuussa 2020.

Liverpool päätti vuoden kolme pistettä Arsenalia enemmän päässä ja viisi pistettä Leedsia edellä, jolla oli pelattava peli enemmän johtoon nähden.

Tuo loistava Anfieldin putki unohtui nopeasti, kun he olivat tasapeli Derby Countyta vastaan ja hävisivät Arsenalille kotiotteluissaan kauden alussa vuonna 1973, mutta he voittivat liigan kohtuullisella erolla, kolme pistettä Arsenalia edellä. Nuori Keegan iski 12 maalia joulukuun jälkeen, mukaan lukien kaksi heille Ukrainan voitto-ottelunvoitoon UEFA Cupin finaalissa Gladbachia vastaan.

1968/69: Leeds kiri edelle

Don Revien Leeds päätti vuonna 1968 kahden pisteen takaa-ajoasemiin Liverpooliin nähden, mutta Whites ei lisännyt tähän kahden tappion lisäksi toisen kierroksen aikana, kun Reds kärsi kahdesti tappiota ja tasapeli seitsemästä liigapelistä Boxing Dayn jälkeen.

Kauden lopun neljän pelin tappioton jakso johti siihen, että Shanklyn pelaajat olivat tasan Leedsin kanssa kolmen pisteen päässä ja kolmas Everton jäi vierelle.

Vaikka Liverpoolilla oli paras puolustus koko liigassa, heidän ainoa maali viimeisissä neljässä pelissä toi heille vain hieman yli maalin per peli -tilastoa tammikuusta lähtien, ja he koostivat vasta viidensijaa kokonaispisteisiin nähden.

1965/66: Hunt 29 maalia

Kun Liverpool hävisi 1-0 kotiin Leedsille 27. joulukuuta ja voitti heidät 1-0 vieraskentällä päivää myöhemmin, he päättivät 1965:n kahden pisteen edellä Burnleyta, jolla oli peli käsissään, ja viidellä pisteellä Manchester Unitedia, jolla oli kaksi ottelua vielä pelattavana.

Tuo tappio oli heidän ainoa liigakautensa 18 ottelun ajanjaksolla lokakuusta helmikuuhun, ja 1966 alkaa seitsemän voiton sekä yhden tasapelin jakson auttoi heitä päätymään kuuden pisteen eroon Leedsistä ja Burnleysta, vaikka viimeisissä 11 ottelussa he menettivät pisteitä kuusi kertaa.

Keegoilla 29:stä maalia kauden aikana ei ylittänyt kukaan – Roger Hunt, joka liittyi klubin ykkösmaalintekijöiden Gerry Byrne’n ja Ian Callaghannin kerhoon Englannin vuoden 1966 maailmancupin voittajajoukkueeseen, on Liverpoolin kaikkien aikojen paras maalintekijä toiseksi tärkeän maalin jälkeen.

1949/50: Seitsemänneksi, mutta juhlittu

Liverpoolin kahden voiton määrä joulukuussa 1949 seitsemässä pelissä oli todellisia voittoja, kun he voittivat Evertonin kotikentällä jouluaattoiltana sekä Arsenal vieraissa seitsemän päivää myöhemmin.

Tämän jälkeen he olivat kaksi pistettä Manchester Unitedia ja neljä pistettä Blackpoolia vastaan, jolla oli pelattavana ottelu varalla. Yhdeksän tappion ja viiden voiton jälkeen jäljelle jäi kahdeksas sija, viisi pistettä mestareita Portsmouthia vastaan.

Seuran legenda Billy Liddell top-skoutoi joukkueen, auttaen heidät FA Cupissa mestaruuteen ennen finaalitappio Arsenalille 2-0. Nykyinen Liverpoolin hyökkääjä Mohamed Salah ohitti Liddellin Liverpoolin kaikkien aikojen neljänneksi suurimman maalintekijän tilaston toisen maalinsa vastaan Tottenhamia vastaan 28. joulukuuta 2024.

contact@tervarit.fi

Olen oululainen urheilutoimittaja ja intohimoinen jalkapallon seuraaja. Tervareissa kirjoitan suomalaisen ja kansainvälisen jalkapallon ajankohtaisista uutisista, pelaajista ja otteluiden kiinnostavimmista käänteistä. Haluan tuoda lukijoille tarinoita, jotka tekevät jalkapallosta paljon enemmän kuin pelkän pelin.